Pitäisikö transsukupuolisten urheilijoiden saada kilpailla urheilijoita vastaan, joiden syntymässä määritelty sukupuoli on eri kuin heidän omansa?

Vuonna 2016 Kansainvälinen olympiakomitea päätti, että transsukupuoliset urheilijat voivat kilpailla olympialaisissa ilman sukupuolenkorjausleikkausta. Vuonna 2018 Kansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF), yleisurheilun kattojärjestö, määräsi, että naiset, joilla on yli 5 nanomoolia testosteronia litrassa verta – kuten eteläafrikkalainen pikajuoksija ja olympiavoittaja Caster Semenya – joutuvat joko kilpailemaan miehiä vastaan tai ottamaan lääkitystä alentamaan luonnollista testosteronitasoaan. IAAF…   totesi, että yli viiden nanomoolin ryhmään kuuluvilla naisilla on "sukupuolikehityksen poikkeavuus". Päätöksessä viitattiin ranskalaisten tutkijoiden vuonna 2017 tekemään tutkimukseen, jonka mukaan naisurheilijat, joiden testosteronitaso on lähempänä miesten tasoa, menestyvät paremmin tietyissä lajeissa: 400 metriä, 800 metriä, 1 500 metriä ja maili. "Todisteemme ja tietomme osoittavat, että testosteroni, oli se sitten luonnollisesti tuotettua tai keinotekoisesti kehoon lisättyä, antaa merkittävän suorituskykyedun naisurheilijoille", sanoi IAAF:n puheenjohtaja Sebastian Coe lausunnossaan.